Askartelukaappi on sekaisin ja lankakori pursuaa yli. Aina on jotakin kesken ja seuraava suunnitteilla. Valmistakin tulee.

13.11.12

Hiirenkorvia.

Peukalottomat lapaset, semmoset, mihin pieni nyrkki sujahtaa kivasti ja pysyy lämpimänä. Parhaita inspiroitumisen hetkiä on joskus ne, kun on vähän pakon edessä. Riittääköhän tuo punainen lanka?


No, otetaan varman päälle, harmaata lankaa on ainakin paljon. Että sillä voi jatkaa. Mutta mutta. Hmm. 


Tuumailua ja lisää tuumailua. Ja siinä se sitten oli!


Niistä tuli hiirilapset. Hiirilapaset. 


Lapaset on alpakan villaa (paitsi silmät on Nallea, eli lampaan villaa), neulottu ja korvat virkattu. Puikot nro. 2. Postipoika (tai -tyttö) saa lähiaikoina kiikuttaa hiirilapset hälle, kenen käsiin ne sopii. Nii, ja olis se punanenkin lanka riittäny.



11.11.12

Isänpäivä

Isänpäiväkortista tuli syksyinen. Kortin pohjalla on kahta skräppipaperia, vaaleasävyistä ja sinistä. Ja niiden päälle siniselle kartongille on leimattu tuo ihana puu ja liimattu jostain siskon arkistoista miulle päätynyt teksti: "Sweet calm days in golden haye. Meltdown the amber sky."


Ja sisällä jatkuu Eino Leinolla:

"Mut emmehän tuiskussa kuljekaan 
kun oikein aattelemme. 
Vaikk' elämme kaikki me päällä maan 
niin maassa tok' kiinni emme. 
Tääll' onhan niin paljon muutakin 
kuin multaa, on kaunista, kultaakin. 
Kun oikein, oikein me etsimme vaan 
niin kaunis, kaunis on maa."

Tuo Leinon runo on osa semmosta runoa kun Aurinkolaulu tai Hymyilevä Apollo (runolle löytyy useampi nimi, pitäis lukea Leinon "Sata ja yksi laulua" niin tietäis ehkä runon oikean nimen) ja se on yks miun ihan suosikkirunoja.